Märkä talvi. Ollaan aika vähän oltu aasien kanssa liikenteessä näin talvella. Jossain vaiheessa oli lunta ja jäätä niin paljon, ettei päässyt oikeen liikkumaan missään. Sitten on ollut pimeää ja märkää. Sen mitä ollaan menty ratsastamaan olen halunnut ottaa kaikki mukaan, kun harvemmin ovat päässeet lenkille. Ollaan menty kahdella ratsastaen ja yksi vapaana ollen mukana pelloilla ja metsässä. Kuitenkin Usva aina ratsastaen, koska se on johtaja ja muut seuraa sitä. Irrallaan olevat aasit vuoroin Tuittu ja Tomppa ovat kyllä villinneet menemään muita aaseja. Onneksi alkuinnostuksen jälkeen ovat tulleet aika rauhassa mukana.

Usva ja Tomppa ratsuina, Tuittu huitelee jossakin.

Kerran ratsastaja putosi Usvan selästä Tompan pyyhältäessä täysiä ohitse. Usva ja Tomppa veti sellaiset pukkilaukka riemut keskenään pellolla ja Tuittua meinasi olla hankala pitää, kun se olisi lähtenyt myös! Yhdellä kerralla sain melkeen Tompan pukki potku kaviosta naamaan, kun se vähän innosti neitejä vapauteen myös. No eräs kerta Tuittu lähti Tomppaa karkuun, ja hieman liukkaalla ravattiin Tompan kanssa perässä, loppujen lopuksi olin niin kaulalla (ilman satulaa) , että oli pakko tulla alas. Tomppa päätti ottaa hatkat. Siinä samalla katkesi ohjakin, eipä oo ennen niinkään käynyt 🙂 Hauskaa näiden kanssa on ollut. Välillä juoksutan niitä tarhassa tai päästän laitsan puolelle riekkumaan. Usvalle opetin ohjas-ajoa. Hienosti tuo menee ja kerran on kärryt ollut perässä aiemmin, ilman painoa. Yllätyin miten hienosti Usva meni ja kuunteli. Ja oli innoissaan yksin saamasta huomiosta, mentiin tiellä muutama kerta. Jahka paikat sulaa ja kuivuu alan opettamaan kärryjen kanssa 🙂

Usva ajo-opetuksessa

Olen miettinyt lauman lukua. Aikaisemmin oli Usva ja Tuittu, parhaat kaverukset. Kahden aasin kanssa meni hyvin. Molemmat oli otettava kylläkin puuhiin mukaan, eroahdistuksen takia. Mutta toisaalta se oli melko toimivaa. Lauma oli selkeä, Usva oli pomo ja Tuittu sen ”alainen”. Viime vuoden toukokuussa, kun meille tuli mammutti aasi Tomppa, niin lauma meni sekaisin. Tomppa on nuori poika ja tällä hetkellä pyrkimässä johtopaikalle. Usva on luonteeltaan sellainen jämpti, fiksu ja tarkka asioista. Joten siinä onkin eniten johtaja ainesta näistä kolmesta. Tomppa on taas hieman arka ja hakeekin tosi paikan tullen viellä paljon turvaa Usvasta ja Tuitusta. Eli Usva on vielä ainakin pomo, Tomppa pyrkyri ja Tuittu alimmassa asemassa. Tuittu on luonteeltaan herkkä ja alistuvainen. Ongelma on kuitenkin tullut Tompan myötä. Tuittu on jo hieman syrjittykkin laumassa. Ja se tuottaa minulle sitten taas koko lauman johtajana enemmän haastetta ja Tuitun itseluottamuksen vahvistamista. Harmittaa todella, ettei Usva ja Tuittu ole enää niin vanhaan tapaan parhaat kaverit, koska Tomppa on tullut niiden väliin.

Tompasta huomaa, että se kaipaisi kokoistaan kaveria. Ne olivat viime kesänä olleen Hoppis orin kanssa niin veljeksiä, pojat on poikia. Pienet aasit eivät ylety rapsuttamaan Tomppaa selästä. Ja sekin on toisaalta yksi aika iso puute toistensa suhteiden vahvistamisessa.

Viime kesän Hoppis-orin (hevonen) ei tuottanut tulosta. Siitä olin ajatellut jättää yhden varsan kotiin, jotta Tomppa saisi kokoistaan seuraa. Kengättömien hevosten vuolija Jiri on pitkälti saanut minut ajattelemaan lauman kokoonpanoa. Tuitulla on näkynyt stressiä kavioissa, ja juurikin niihin aikoihin Tompan tultua. Se sai myös minut silloin ajattelemaan ja kiinnittämään huomiota. Tuitun huomio jäi minultakin vähäiseksi, koska Tomppa on sellainen vauva, että tunkee aina lähelle.

Yksi kaunis päivä näin ilmoituksen isokokoisesta aasiorista. Ja tämähän taas heti alkujansa tuntui oikealta. Saataisiin hieman isompia aaseja sukua jatkamalla. Orina oleminen ei haittaisi, koska Usva ja Tuittu olisi muutenkin tarkoitus nyt astuttaa. Tomppa saisi enemmän kokoisensa kaverin ja pikkuveljen. Myös minulla olisi kaksi aikuisen ratsua. Usva ja Tuittu saisivat enemmän keskittyä varsahommiin, kantavana niillä ei voi enää muutenkaan ratsastaa näillä ratsastajilla. Minä olen vähän sellainen, kun jostain innostun ja päätän sen hommata niin asiat järjestyy. 😉 Matka on pitkä, koska ori asustaa Pohjois-Savossa. Päätin kuitenkin, että tilaisuus on sen verran hyvä, että lähden sitä hakemaan. Uskoisin kuitenkin, että minulla olisi tarjota hyvä lauma ja arvostava koti siitosarvon omaamalle ori pojalle.

Elviksen kuva myynti-ilmoituksessa

Elikkäs tuloksin. Kaksi on erittäin hyvä lukumäärä. Kolme varmaan se huonoin vaihtoehto. Neljän lauma jää seuraavan kerran raporttiin, uskoisin sen kuitenkin toimivan hyvin. Sitten ei myöskään kenenkään tarvitse jäädä yksin tarhaan, kun muut lähtevät lenkille.

Elvis saapuu.. Ote Tuulensuu sivuilta sunnuntai 15.3.2015

Tänään klo 03.00 Lähdimme ajamaan hevosautoa kohti Keitelettä. Matka oli pitkä, mutta mukaamme tuli tämä mukava nuori ori mies Elvis. Rakkautta ensisilmäyksellä. Menin aidalle Elviksen luo ja se painoi pään mun syliin ja alkoi haistelemaan mun kenkiä, mehevät aasin tuoksut taisi löytyä. 😉

Elviksellä on aivan kamalat etukaviot :s Niitä on ilmeisesti kyllä vuoltu, mutta tietämättöminä jätetty antura vuolematta. Noh eiköhän Elviksen kaviot saada kuntoon pitkällä ajalla ja hyvällä vuolijalla. Elvis kuulemma on väkisin jouduttu laittamaan kuljetus koppiin ja hikoilee ja stressaa kamalasti kuljetusta.

Elvis ensimmäistä kertaa Jirin käsittelyssä.

Piha oli liukas, mutta laitoimme hiekan alle. Kaksi kertaa taidettiin mennä huti rampista, kun Elvis meinasi kokeilla viedä mua minne huvitti. No sitten kun päästiin rampille mentiin suoraan kyytiin, hieno poika! Tarhasta otettua tähän meni ehkä 10 minuuttia, kun oltiin autossa 🙂 Kyllä aasi aasin tuntee 😉 Rauhassa Elvis alkoi syömään heinää eikä hötkyillyt vaikka silta nostettiin. Matkalla kävin moikkaamasssa sitä ja rauhassa oli hieman hikinen, ehkä kun joutui pitelemään itseään pystyssä matkan. Ei stressiä tuntunut olevan. Elvis sai olla vapaana autossa, tilaa oli sen verran että sai itse päättää ja pyöriä miten halusi. Persuksen tuo oli hinkannut karvattomaksi matkalla.

Elvis oli niin onnessaan nähdessä muita aaseja. Parisen tuntia olivat aitauksessa eripuolilla ja yhteen päästettyä Tomppa näytti paikan pojalle ja rauha maassa. Kaikki hieman ihmetteli menoa mutta rauhaksiin alkoivat syömään heinää. Tuittu jo hieman tarjosikin itseään.

Elvistä ei ole paljoakaan käsitelty, jahka tilanne rauhottuu alkaa perusasioiden opettelu narussa kulkemisesta lähtien.

Melkeen viikon meillä ollut. Rauha tuntuu olevan laumalla. Elvis hyppii Tompan selkään ja Tomppa alistuu. Kuitenkin Elvis väistää Tomppaa jos Tomppa alkaa sitä ajamaan. Taitaa olla poikien juttuja. Elvis on käynyt nojailemassa Tuitun selkää. Kokeilin laittaa ne yhteen, kun Tomppa ajoi Elvistä aiemmin pois. No ei ollut viellä otollisimmat hetket ja hienosti Elvis sen myös huomasi. Ei väkisin alkanut astumaan.

Laumadynamiikka ensimmäisinä päivinä.

Elvis saanut ensimmäisen kaviohuollon ja hienosti se meni! Ollaan opeteltu narussa olemista ja minun kunnioitusta. Fiksu ja miellyttämishaluinen poika tuo tuntuu olevan, ajan kanssa hyvä ratsu siitä vielä saadaan! 😉

Lisää kuulumisia ja laumasta tulee myöhemmin. Ja eniten niistä saa lukea Facebookin -Tuulensuu sivulta

Teksti ja kuvat: Tuike Ikola

—

Aasiyhdistys julkaisee eri kirjoittajien blogitekstejä aasien arjesta. Kaikki blogitekstit löydät kategoriasta ”Aasiblogi”. Jos kiinnostuit lähettämään oman tekstisi, laita materiaali sähköpostitse aasiyhdistys@gmail.com. Tämän blogitekstin kirjoitti Tuike Ikola.