Asittelyssä jo edesmennyt 30v muuliruuna Donke Ahvenanmaalta

Saimme sosiaalisen median kautta lukea suru-uutisen marraskuussa 2020, kun 30-vuotias muuliruuna Donke oli jouduttu laittamaan ikiuneen. Muulit ja aasit elävät kyllä pitkään, mutta kovin montaa kolmekymppistä pitkäkorvaa ei Suomessa ole kuitenkaan ollut, joten 30v on erittäin kunnioitettava ikä!

Donkesta meille kertoo sen omistaja, myöskin 30-vuotias, Emelie Hanström. Hanströmin perhe asuu Ahvenanmaalla ja ensimmäinen aasi hankittiin perheeseen Emelien ollessa 12-vuotias. ”Hankimme aasin sillä ajatuksella, että valmistaudumme sen avulla hevosenomistajiksi”. Ensimmäinen aasi oli hieman alle metrinen aasiori nimeltään Gunnar. ”Hoidimme sitä kaverini kanssa joka päivä harrastaen eri lajeja sen kanssa, otimme sen jopa kouluun mukaan kerran” Emelie nauraa.

Vuoden ”harjoittelun” jälkeen Gunnarin seuraksi hankittiin lopulta hevonen ja sen jälkeen hevoseläinten määrä on lisääntynyt, eli kotitilalle on tullut lisää aaseja, hevosia ja muuli, Donke. ”Teimme kaikkien eläintemme kanssa kaikkea, ratsastimme ja ajoimme. Toisten kanssa enemmän, kuin toisten” Emelie kertoo.

Tie muulin omistajiksi kävi Hanströmin perheeltä ihan perinteistä tietä pitkin.

”Meillä oli siinä vaiheessa yksi aasi ja halusimme löytää sille seuraa. Donke löytyi Ruotsin aasiyhdistyksen jäsenlehden myyntisivuilta. Otimme yhteyttä omistajaan ja menimme äitini kanssa katsomaan Donkea kerran ennen ostopäätöstä. Donke oli luonteeltaan hieman juro, mutta erittäin hurmaava ja sopi täydellisesti talliimme” Emelie muistelee Donken hankintaprosessia.

Donke oli työmuuli henkeen ja vereen ja se oli todellinen monitoimimuuli. ”Hän oli aina innoissaan, kun tajusi että se on pääsemässä mukaan ajoon tai ratsastukseen!” muistelee omistaja. Muulin korkeus oli vain noin 100 cm, joten se hieman rajoitti harrastusmahdollisuuksia. Donke olikin enimmäkseen ajossa, talutuslenkeillä, irtohypytyksessä, agilityhommissa ja se teki myös mielellään temppuja.

”Donke oli mukana monta kertaa koirien talutuslenkillä, seikkailemassa metsissä ja sienireissulla, mutta hän piti eniten siitä kun tehtiin kovempaa työtä kuin vain kävelylenkkejä. Donke ei tykännyt paijaamisesta vaan pysytteli ennemmin itsekseen tarhassa ja laitumella, mutta kun hän näki, että tulemme riimun kanssa, oli se tosi iloinen ja innoissaan lähdössä töihin” Emelie kertoo.

Luonteeltaan Donke oli vavatahtoinen. Se ei välittänyt juurikaan koskettamisesta ja Emelie arvelee sen johtuvan sen herkästä kutiamisesta. ”Donke kutisi hyvin herkästi, mutta se alkoi sietää sitä paremmin ajan kuluessa. Loppuaikoina Donke ihan rakasti rapsuttelua, kunhan se tehtiin muulin omilla ehdoilla.”

Donke luki taitavasti ihmisten ajatuksia ja mielialoja. Jos muulia talutellessa ajatteli jotain ihan muuta, lähti Donke herkästi omille tutkimusmatkoilleen. ”Se saattoi viedä jonkin aikaa ennen, kun Donken sai taas kiinni” Emelie naurahtaa. ”Opin sen kanssa kyllä merkit, jotka enteilivät sen karkausyritystä ja ne liittyivät yleensä ruokaan tai sen kavereihin.”

Donken kansa ei kuitenkaan koskaan tarvinnut fyysisesti käyttää voimaa, vaan taistot olivat enemmänkin henkisiä. Kaikki meni hyvin kun Donke luuli olevansa mukana päätöksenteossa.

”Välillä Donke yritti pelotella ihmisiä vihaista naamaa näyttämällä mutta oli siltä vain omaa peliä.”

Emelien mukaan muulimaisuus näkyi välillä muun muassa siinä, että Donke halusi olla hevosten seurassa, mutta hevoset eivät sitä kuitenkaan hyväksyneet. Donkea pidettiin sitten aasien kanssa, jotka kyllä hyväksyivät muulin porukkaansa hevosia paremmin mutta Donke taas ei välittänyt niistä niin paljon. Muulin emä on hevonen ja muuli itse mieltää itsensä emänsä kaltaiseksi, joten on ihan luonnollista että Donke haaveili hevosseurasta.

Donken kanssa Emelie oppi kommunikoimaan. ”En voinut vain kertoa Donkelle, että mitä tehdään, meidän piti olla asiasta yhtä mieltä. Kun olin oppinut tuntemaan Donken, se oli kanssani todella helppo käsitellä, mutta sen luonteessa oli paljon periksiantamattomuutta joka antoi omat haasteensa.”

Uusia muulinomistajia Emelie neuvoo muistamaan sen, että muulit eivät ole hevosia eivätkä aaseja. ”Ainakaan Donke ei ollut mikään aloittelijan muuli, mutta koska meillä oli kokemusta entuudestaan aaseista ja hevosista, se auttoi paljon muulin ymmärtämisessä”.

Teksti: Kaisa Määttänen
Kuvat: Emelie Hanström

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s